Nailonsukkien historia
Ennen nailonia oli silkki
Vielä 1930-luvulle asti sukat valmistettiin silkistä, puuvillasta tai villasta. Silkki oli kauneinta ja samalla ongelmallisinta: kallista, herkkää ja täysin tuonnista riippuvaista. Silmäpako merkitsi huomattavaa kuluerää.
DuPontin laboratorioissa kemisti Wallace Carothersin johtama työryhmä kehitti synteettisiä kuituja. 1930-luvun puolivälissä tuloksena syntyi polyamidi, joka oli lujaa, joustavaa ja kiiltävää. Sille annettiin nimeksi nylon.
15. toukokuuta 1940
Nylonsukkia myytiin yleisölle ensimmäisen kerran laajassa mittakaavassa 15. toukokuuta 1940 Yhdysvalloissa. Päivä jäi historiaan nimellä N-Day. Kysyntä oli valtavaa, ja varastot myytiin loppuun muutamassa päivässä.
Vetovoima oli helppo ymmärtää. Nylon oli silkkiä vahvempaa, säilytti muotonsa paremmin ja oli halvempaa. Ensimmäistä kertaa hienostunut sukka ei ollut vain pienen ryhmän ylellisyystuote.
Sota keskeyttää kaiken
Pian tämän jälkeen tuotanto pysähtyi. Nylon osoittautui erinomaiseksi materiaaliksi laskuvarjoihin, köysiin ja telttakankaaseen, joten tuotanto siirrettiin sotilaskäyttöön.
Sukat katosivat kaupoista, ja syntyi vilkas musta pörssi. Tuolta ajalta on peräisin myös tunnettu kuva naisista piirtämässä sääreensä saumaviivaa luodakseen vaikutelman sukista.
Nylonmellakat
Kun tuotanto sodan jälkeen jälleen käynnistyi, kysyntään ei pystytty vastaamaan. Vuosina 1945 ja 1946 eri puolille Yhdysvaltoja syntyi valtavia jonoja liikkeisiin, jotka olivat saaneet erän nylonsukkia. Erään liikkeen edessä kerrotaan olleen tuhansia ihmisiä. Lehdistö nimesi ilmiön nylonmellakoiksi.
Harvat vaatekappaleet ovat koskaan aiheuttaneet yhtä välitöntä yleistä innostusta.
Saumasta saumattomaan
Tuon ajan sukat olivat Fully Fashioned -sukkia: neulottuja tasoneuleena ja takaa saumalla yhteen ommeltuja. Sauma ei ollut tyylivalinta vaan rakenteellinen ratkaisu.
1950-luvulla pyöröneulekoneet yleistyivät. Niillä pystyi valmistamaan saumattoman sukan yhdellä kertaa, nopeammin ja edullisemmin. Vuosikymmenen kuluessa sauma katosi suurelta osin katukuvasta juuri silloin, kun tekniikka teki siitä tarpeettoman.
Sukkahousut muuttavat pelin
Varsinainen käänne tapahtui 1960-luvulla. Hameet lyhenivät, ja sukista sekä sukkanauhavyöstä tuli epäkäytännöllinen yhdistelmä: yläreuna tuli yksinkertaisesti näkyviin. Sukkahousut, joissa sukka ja pikkuhousut yhdistyvät, ratkaisivat ongelman.
Myös toinen keksintö auttoi. Vuonna 1958 DuPont kehitti elastisen kuidun, joka tuli tunnetuksi nimellä Lycra. Sen ansiosta sukat ja sukkahousut saattoivat joustaa jalan mukana, mikä teki istuvuudesta huomattavasti anteeksiantavampaa.
Entä nyt?
Sukkahousuista tuli arkinen tuote, kun taas klassisista sukista tuli valinta. Juuri se pitää ne kiinnostavina: nykyään Fully Fashioned -sukkia käyttävä ei tee sitä pakosta, vaan siksi, että valitsee niiden ilmeen.
Näitä sukkia valmistavat koneet ovat yhä peräisin noilta ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Uusia ei enää valmisteta.
